ABBA – Money, money, money
Musiikkiarvostelu
Kappale on useita vuosia vanha, mutta silti vieläkin tunnettu. Tämä kertoo laulun suosiosta, joka onkin merkittävä. Eikä ihme, onhan kappale rytmikkään melodinen ja sanoituskin kelvollinen.
Sanoituksessa laulaja valittelee rahahuolistaan, haaveilee rikkaasta miehestä ja päättää lopulta lähteä pelaamaan voittaakseen. Kertosäkeessä lauletaan rahasta ja rikkaudesta. Koko laulu pyörii yhden sanan ympärillä, rahan. Tämä sopiikin mitä mainioimmin teemaani! Vaikea sanoa, onko kappale yhteiskunnallisesti kantaaottava, siinähän ei oteta kantaa mihinkään muuhun kuin omiin rahahuoliin. Itse luokittelisin kipaleen aivan tuiki tavalliseksi laulelmaksi.
Kappaleen tarina itsessään on mielestäni turhankin yksinkertainen ja tynkä, eikä siitä juurikaan saa irti. Toisaalta aihe on sitäkin mielenkiintoisempi. Jopa niin mielenkiintoinen, että biisiin olisi voinut lisätä vielä pari säkeistöä ja vaikka välisoittopätkän.
Ensimmäisessä säkeistössä ei muuta tehdäkään, kuin valitetaan siitä, että ei ole rahaa ja oi kun olisi kivaa olla rikas bla bla blaa. Toisessa säkeistössä tarinaan tulee mukaan oikein rikas mies, jonka vaimoksi laulaja selvästikin halajaa. Lopulta hän sitten alkaa haaveilla Las Vegasista ja Monacosta, joissa voisi saada rahaa pelaamalla. Kappale ei ole millään tavalla esimerkillinen. Ensinnäkin ei ole hyvä antaa kuvaa, että rahahuolista voi koko ajan huoletta valittaa ja valittaa, vaikka on se toisaalta jollain tasolla ymmärrettävää. Toiseksi, on törkeää siivellä elämistä mennä naimisiin rikkaan ihmisen kanssa ja kuluttaa kaikki tämän vaivalla ansaitsemat rahat. Kolmanneksi, uhkapelaaminen on ns. the easy way out, eli aidan ylitys matalimmalta kohdalta. Lisäksi se on erittäin riskaabelia puuhaa, jossa voi menettää koko omaisuutensa. Ei mikään upea sanoitus, mutta kelpaa.
Myös kertosäe on sanoituksen puolesta vähän mielikuvitukseton, mutta idea ainakin käynee selväksi (raha, raha, raha, varmasti kivaa!). Kokonaisuutena kertosäe onkin ehkä kappaleen paras osio, sillä kipaleen taitavasti sävelletty harmonia (sointujen ja sävelmän yhteispeli) paikkaa sanojen kankeutta, etenkin kertosäkeessä. Musiikillisesti kappale on tosiaankin hieno kyhäelmä, siirtymät säkeistöistä kertosäkeeseen ynnä muut lisäykset toimivat upeasti. Siksi tämä onkin aivan varmasti Abban parasta tuotantoa, vähintään kärkiviisikossa.
