torstai 1. joulukuuta 2011

Arvostelu

ABBA – Money, money, money
Musiikkiarvostelu
Kappale on useita vuosia vanha, mutta silti vieläkin tunnettu. Tämä kertoo laulun suosiosta, joka onkin merkittävä. Eikä ihme, onhan kappale rytmikkään melodinen ja sanoituskin kelvollinen.
  Sanoituksessa laulaja valittelee rahahuolistaan, haaveilee rikkaasta miehestä ja päättää lopulta lähteä pelaamaan voittaakseen. Kertosäkeessä lauletaan rahasta ja rikkaudesta. Koko laulu pyörii yhden sanan ympärillä, rahan. Tämä sopiikin mitä mainioimmin teemaani! Vaikea sanoa, onko kappale yhteiskunnallisesti kantaaottava, siinähän ei oteta kantaa mihinkään muuhun kuin omiin rahahuoliin. Itse luokittelisin kipaleen aivan tuiki tavalliseksi laulelmaksi.
  Kappaleen tarina itsessään on mielestäni turhankin yksinkertainen ja tynkä, eikä siitä juurikaan saa irti. Toisaalta aihe on sitäkin mielenkiintoisempi. Jopa niin mielenkiintoinen, että biisiin olisi voinut lisätä vielä pari säkeistöä ja vaikka välisoittopätkän.
Ensimmäisessä säkeistössä ei muuta tehdäkään, kuin valitetaan siitä, että ei ole rahaa ja oi kun olisi kivaa olla rikas bla bla blaa. Toisessa säkeistössä tarinaan tulee mukaan oikein rikas mies, jonka vaimoksi laulaja selvästikin halajaa. Lopulta hän sitten alkaa haaveilla Las Vegasista ja Monacosta, joissa voisi saada rahaa pelaamalla. Kappale ei ole millään tavalla esimerkillinen. Ensinnäkin ei ole hyvä antaa kuvaa, että rahahuolista voi koko ajan huoletta valittaa ja valittaa, vaikka on se toisaalta jollain tasolla ymmärrettävää. Toiseksi, on törkeää siivellä elämistä mennä naimisiin rikkaan ihmisen kanssa ja kuluttaa kaikki tämän vaivalla ansaitsemat rahat. Kolmanneksi, uhkapelaaminen on ns. the easy way out, eli aidan ylitys matalimmalta kohdalta. Lisäksi se on erittäin riskaabelia puuhaa, jossa voi menettää koko omaisuutensa. Ei mikään upea sanoitus, mutta kelpaa.
 Myös kertosäe on sanoituksen puolesta vähän mielikuvitukseton, mutta idea ainakin käynee selväksi  (raha, raha, raha, varmasti kivaa!). Kokonaisuutena kertosäe onkin ehkä kappaleen paras osio, sillä kipaleen taitavasti sävelletty harmonia (sointujen ja sävelmän yhteispeli) paikkaa sanojen kankeutta, etenkin kertosäkeessä. Musiikillisesti kappale on tosiaankin hieno kyhäelmä, siirtymät säkeistöistä kertosäkeeseen ynnä muut lisäykset toimivat upeasti. Siksi tämä onkin aivan varmasti Abban parasta tuotantoa, vähintään kärkiviisikossa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Runoutta

Olipa kerran raha
Aikamoinen, sanoi herra Paha.
Hän oikein rahaan ihastui,
ihan silmänsä siinä kirkastui.
Kätensä ja jalkansa hän rahaan iski,
väliin ei ehtinyt edes naapurin piski.

Sitten paikalle asteli herra Hyvä.
Näpit irti! Kuului ääni syvä.
Se on Hyvä! huusi kurre kulman takaa,
Paha säikähti ja alkoikin äkkiä rahaa jakaa.
Siitäs sait! naurahti Hyvä pilkaten
ja jatkoi matkaansa iloiten.

Vaan Paha tästä pahan kerran suuttui,
niin että melkein mustaksi muuttui.
Tämän mä kostan! Vannoi hän,
ja laittoi yllensä kaavun hämäävän.
Ei häntä  enää kukaan tunnistanut,
Aivan kuin olisi rahaksi muuttunut.

Matkaan lähtti Paha hymyillen,
Sanoi: Sitä herra Hyvää mä kestä en!
Vaan suunnitelmani tää on:
Hankin rahaa täyteen kukkaron.
Sitten meen ja Hyvän ovelle maastoudun,
koputan, ja rahaksi mä muokkaudun.
Silloin Hyvä minut taskuunsa nappaa,
Ei voi hänkään rahaa vastustaa!
Sitten voin kaikille todistaa,
että Hyväkin rahaa vaan itselleen halajaa!

Ei Hyvä tästä suunnitelmasta tiennyt edes alkua,
saati sitten ovelaa naamiota.
Pahan ansaan hän pahasti lankesi,
oven avasi ja kolikon suuren huomasi.
Otti rahan käteensä ja mutisi:
Jollekin köyhälle tää kai kuuluisi.
Taidan sille viedä lantin tän,
ja nähdä surun suuren vähenevän.

Vaan Paha silloin huusi taskusta:
Kiinni jäit! Ja vielä itse teosta.
Näin annoit pois hyvyydestäs viimeisetkin rippeet,
sen varasti nuo suuret kolikot litteet.
Nyt voit sä saman tien antautua,
Ja Pahan antaa mielees tunkeutua.

Mut naapurin Heikki kuuli kaiken tän,
ja sanoi: Luulis Pahan jo häpeävän!
Hyväähän Hyvä tuolla teollaan tarkoitti,
Pahaa sillä pelkästään karkoitti.
Painu sinä Paha kotiisi murjottamaan,
Ja vaikka vähän rahaa lahjoittamaan.
Sillä rahaa on molempia, hyvää ja pahaa,
mutta kyllä se hyvä aina voiton takaa.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Rahasta kuvaksi

Raha miellyttää jokaista. Kuten kuvassakin on oletettu, jopa mitättömän kokoiset muurahaiset mieltyisivät rahaan, jos niille sellaista annettaisiin. Tai niin ainakin itse uskon. Tästä kaikille maan päällä eläville tyypillisestä luonteenpiirteestä on tosin myös haittaa. Rahasta on kinasteltu, tapeltu ja jopa sodittu. Oheinen kuva kertoo hyvin, miten paljon nuo pikkuiset muurahaiset ovat valmiita laittamaan peliin pelkästään rahan vuoksi. Kyseessä ei ole taisto elämästä ja kuolemasta, nuo mönkijät vain tahtovat vähän lisää valuuttaa - valitettavasti vähän liikaa.

  Kuvassa raha on ilmaistu kolikkoisessa muodossa, joka on ehkäpä tyypillisin tapa ilmaista rahan esiintymistä, oli kyseessä sitten mainos, sarjakuva tai vaikka taidemaalaus. Kolikko onkin mitä mainioin valinta, sillä se on kaikista rahan eri muodoista kaikkein konkreettisin, vanhin ja tunnetuin. Kolikko on muutenkin hauska esine, sillä voi esimerkiksi leikkiä tai tehdä taikatemppuja, unohtamatta kolikon täysin puolueetonta hyödyntämistä arpana. Totta on, ettei rahalla saisi leikkiä, mutta kolikon kohdalla tämä väite on mielestäni hiukan liioiteltu. Ensinnäkin kolikon arvo on esimerkiksi pankkikorttiin verrattuna varsin pieni. Toiseksi, kolikon voi käsittää myös aivan tavallisena leikkikaluna, ja vielä halpana sellaisena, eikä viisisenttisellä pelailu anna kenellekään sellaista kuvaa, että raha olisi vain joku halpa leikkikalu, jolla voi vaikka sytyttää nuotion, jos ei ole muuta sytytettävää. Vertaus ei välttämättä ole kovin sutjakka, mutta idea tullee selväksi.

  Kun tarkemmin lähtee kuvaa avaamaan, niin ensiksi mieleen tulee jo yllä mainitsemani ihmisten luontainen mieltymys rahaan. Tätä voisi ajatella paheena (jota se itse asiassa vähän onkin), mutta totta toinenkin puoli. Jos ihmiset nimittäin eivät tahtoisi rahaa, ei kenelläkään olisi halua saada palkkaa, saati sitten käydä töissä. Mitäköhän siitäkin seuraisi? No, onneksi ihmisten on oikeastaan pakko haluta rahaa pelkästään siksi, että ylipäänsä pysyttäisiin  hengissä. Uskoisin, että juuri siitä johtuu tämä kaamea ihmiskunnan epäkohta, johon jokainen jossain elämänsä vaiheessa syyllistyy.

Kuva on mielestäni taitavasti piirretty, ja erityisesti rahan merkitys korostuu vahvasti. Raha tuo kuvaan eloisuutta ja ennen kaikkea sisältöä, kaksi keskenään miekkailevaa muurahaista ei välttämättä säväytä katsojaa samalla tavalla. Kuvaan itseensäkin on käytetty yllättävän paljon rahaa. Taiteilijan palkka, työvälineet, kuvan valmistusmateriaalit, tehdastyöläisen palkka (kuva siis valmistettu tehtaassa), pelin suunnittelijan palkka, kuljetuskustannukset...
  Lista jatkuu lähes loputtomiin.
   Ja kaiken kukkuraksi koko kuvakin on vain osa peliä joka on tehty nimenomaan rahan takia.
  Harva meistä tulee ajatelleeksi, että on hyvinkin mahdollista, että kuvan taiteillut taiteilija saattoi piirtää kuvan palkkapäivää odottaessaan, ainoastaan raha mielessä (en tosin ole kyseistä peli pelannut, eli kuva saattaa hyvinkin liittyä peliin hyvinkin vahvasti).
  Niin tai näin, jokainen tämän tekstin lukenut voikin jatkossa aina kuvan nähdessään - missä sitten ikinä onkaan -  miettiä kuinka paljon sekin kuva on maksanut.