Uskoisin, että jokaiselle tulee joskus matti kukkaroon. Ja täytyyhän bloginkin joskus päättyä. On siis aika sukeltaa lopullisen arvioinnin maailmaan ja pohtia sitä, mitä tässä on oikein kirjoitettu.
Blogin tekemisessä hauskinta on ollut yrittää pohtia uusia merkityksiä ja näkökantoja yleisesti tylsiksi ja arkisiksi leimatuille asioille. Tätä olenkin pyrkinyt korostamaan blogipostauksia väännellessäni kuluneen puolen vuoden aikana. Mielestäni rahan eri merkitykset tulevatkin esille blogia lueskellessa (ainakin jossain määrin). Blogin kirjoittaminen on tietyssä mielessä ollut hieman työlästä, mutta uusien ilmauksien ja tulkintojen keksiminen on aina vänkää. Erilaisten tekstien (esim. runo, arvostelu, tarina...) kirjoittaminen toi työskentelyyn omat haasteensa: jokainen teksti täytyi kirjoittaa ns. puhtaalta pöydältä, ilman edellisten tekstien hyödytämistä.
Blogi-tyyppinen hajautettu päättötyömalli toimi mielestäni oikein hyvin. Kirjoittaminen on huomattavasti rennompaa kun tietää, että kaikkea ei tarvitse tehdä yhdellä kertaa. Toinen mainitsemisen arvoinen (todellakin) seikka on se, että jos yksi postaus on huono, ei koko työ kaadu samalla kertaa.
Työn aikana olen oppinut korjaamaan ja arvostelemaan omaa kirjoittamistani paremmin, sekä palautteen myötä saanut paljon hyödyllistä tiettyjen tekstilajien kirjoittamiseen liittyvää tietoa ja vinkkejä. Tekstien kehittäjänä käytän nyt selkeämpää ja verbaalisesti rikkaampaa kieltä, joka on sulavampaa ja helppolukuisempaa kuin ennen. Juuri pohtiminen on ollut olennaisessa asemassa em. asioiden kehittämisessä.
Työ kokonaisuudessaan on onnistunut vaihtelevasti. Ehdottomasti heikoin lenkki postauksieni kirjossa on arvostelu Abban kappaleesta Money Money Money. Kyseisen tekstin tein liian äkkiä ilman riittävän huolellista oikolukua, mikä käykin ilmi heti arvostelun alkumetreillä. Toisaalta kyseinen kömmähdys oli itselleni koko päättötyön opettavaisin teksti. Paras postaukseni on varmaankin kuvaesittely, tosin näin jälkikäteen olen löytänyt siitäkin useita kohtia, jotka tahtoisin kirjoittaa toisin. Kokonaisuudessaan postaus on kelvollista luettavaa, mutta kaukana mestarillisesta kultakynäkirjoitelmasta. Arvosanaksi antaisin ehkä 8 1/2.
Raha ajatellaan yleisesti hyvinkin konkreettisena asiana jolla ostetaan ruokaa ja asutoja, mutta blogissani se konkretisoituu eniten vaikuttamisen välineenä, ei niinkään kuluttamisen. Toivon myös, että blogi on avannut lukijalle sanan myös hieman pintaa syvemmältä. Ainakin itse olen alkanut suhtautua rahaan enemmänkin vaikuttajana kuin maksuvälineenä. Tämä on ollut huomattava muutos, sillä ennen tätä työtä en olisi ikinä tullut ajatelleeksi rahan todellista merkitystä, joka täytyykin kolikosta kaivamalla kovertaa (toisin sanoen pohtia). Raha tuntuukin nyt ehkä arvovaltaiselta poliitikolta, jota kaikki tottelevat. Samalla raha on myös neuvonantaja joka ohjaa tekemään oikeanlaisia valintoja, tai isä joka vahtii, että kaikki sujuu niin kuin pitääkin. Jos isää ei näy vahtimassa, kaikki ei välttämättä suju.
