Luin Arto Salmisen romaanin Kalavale - kansalliseepos.
Kirja on hyvin vahvasti tosi-tv:tä ja kapitalismia kritisoiva, ja liittyy täten ainakin jollain tasolla myös rahaan.
Kirjan tärkeimmät henkilöt ovat tv-tuottaja Hanski, hänen yrityksensä myyntijohtaja Kasperi ja Hanskin nasiystävä Oona. Hanski ja Kasperi laittavat pystyyn täysin uudenlaisen tv-sarjan, Auschwitzin, jossa Oona on juontaja. Sarja on todella raaka ja röyhkeä, jotta katsojaluvut saataisiin mahdollisimman suuriksi (niin myös tapahtuu). Sarjan käynnistyessä kirjassa alkaa tapahtua, ja juoni vie lukijaa hurjaa kyytiä eteenpäin. Harvinaislaatuisempi kertojanvaihtelutekniikka (joka luvussa eri henkilö toimii kertojana) toimii loistavasti.
Kirja on mainio tuotos, vaikkakin teema on liian näkyvästi esillä. Kalavaleessa tapaa jatkuvasti uusia sivistysanoja, joka tekee lukemisesta hupaisaa. Itse tosin olen sitä mieltä, että kirjassa kiroillaan liikaa.
Muutama pätkä kirjasta:
"-Toinen oli ammatiltaan Senior Manager Enterprise Applications ja toinen Executive Interface Specialist. Hyvärisen titteliä kukaan ei tiennyt, eikä se viisasta olisi ollutkaan."
"-Jos sulla on tarvetta puhua asiasta jonkun kanssa, niin sano että Auschwitzin hinnoittelurakenne on kokonaisekonomisesti profiloitu.
-Hinnoittelurakenne?
-Niin. Tai ei sittenkään. Sano mieluummin hinnoittelustruktuuri."
"-Ei niille ikinä ole luvattu mitään. Niille on vain valehdeltu. Ei ne tiedä mitä tarkoittaa kun luvataan, että ei luvata. Ei ne tiedä, että totuudella voi valehdella."
"Hyvärisen oli valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti. Isän oikealla puolella istui Senior Manager Enterprise Applications. Sieltä se oli tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita."
Henkilökuvaan valitsin Hanskin.
Fisu-Hanski, Kyösti Hannukkala on kirja päähenkilö, arviolta noin 70-vuotias rikas takavuosien tv-kuningas jonka lähes kaikki suomalaiset tietävät. Hän asuu suuressa talossa Munkkiniemenrannassa, pitää aina mustia laseja päässään ja on kaljuuntunut. Hän itse paheksuu tuottamansa sarjan raakuutta, ja on muutenkin kujalla nykyajan terminologiasta ja toimintatavoista. Hanski tuntee kuolevansa pian, ja tekeekin testamentin läheisilleen. Hän pitää suurimman osan ajatuksistaan sisällään, eikä huomauttele muiden vääristä teoista. Hän ei tunnu edes pahemmin välittävän siitä mitä muut tekevät, vaan tyytyy jakelemaan neuvoja läpi kirjan. Hanski onnistuukin ovelasti ohjailemaan muita henkilöitä haluamaansa suuntaan, hän pohtii kaikki asiat hyvin valmiiksi etukäteen. Vaikka Hanskiakin huiputetaan Auschwitzin suhteen, on hän silti koko kirjan viekkain henkilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti